Itku pitkästä ilosta

Eli poistin kaikki tekstit, koska väärät ihmiset, eli vanhemmat, "eksyi" tänne. Kyllä on kauan pitänyt etsiä, että on tän internetin syövereistä kaivanut esiin.

Mä en ole halunnut kirjoittaa mitään selityksiä, koska mä olen niin surullinen.
Pettynyt, loukkaantunut, vihainen.

Mä tykkäsin tästä blogista.
Tykkäsin, että ihmisiä kiinnosti.
Tykkäsin siitä, että mulla oli joku oma paikka, jossa mun ei tarvinnut valehdella, esittää, peitellä, tai yrittää mitään.
Mä tykkäsin siitä, että tämä oli julkinen ja sai vapaasti kommentoida.
Ja mä sain vain kivoja, paikoitellen jopa valtavan ihania kommentteja, joille sai hymyillä monta päivää.

Ja nyt se on ohi. Nyt mun pitää luopua tästä.
Mä olen itkenyt, sen verran kun osaan.
Mä olen ollut järkyttävän ahdistunut, epätoivoinen.

Tottakai mä tiesin, että on mahdollista, että joku löytää tän. Mutta kyllä mä ajattelin, että ne olisi ollut vähän aikuisempia ja kertoneet mulle.
Ehkä jopa kysyneet lupaa lukea.
Mutta ei tietenkään.
Mun pitää päätellä se asia niiden puheista. Kun ne on käyttänyt mun sanojani suoraan mun teksteistä.
Koska mulla ei näköjään ole oikeutta omaan elämään tai omiin juttuihin.
Mä en ole puhunut niille sen jälkeen kun tajusin.
Ne satuttaa mua koko ajan. Kaikki mitä ne tekee aiheuttaa mulle vain ja ainoastaan mielipahaa.
Eikä mun kauheasti kannata olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa.

Hetken mä tunsin itseni likaiseksi, niin kuin mun ajatuksia olisi luettu. Ja niinhän se onkin.

Mä olen niin kiitollinen kaikille, jotka ovat olleet musta kiinnostuneita.
29 lukijaa
Yli 14000 katselua
Kiitos.
Mä luovun tästä äärimmäisen surullisena.

Mä olen kyllä jo tehnyt salaisen blogin, mutten ole varma haluanko jatkaa bloggaamista.
Ehkä ilmoittelen jossain vaiheessa.